Tai ehkä englan­nik­si tutum­pi ”less is more” on ollut tänä kesä­nä yksi lem­pi­mo­tois­ta­ni. Saman pitäi­si päteä myös infor­maa­tio­so­taan, jota käy­dään pääs­säm­me monen sitä edes huo­maa­mat­ta. Tie­toa, teo­rioi­ta, uusia tut­ki­muk­sia sekä jat­ku­vas­ti vaih­tu­via mie­li­pi­tei­tä tulee oikeal­ta ja vasem­mal­ta ja kun kii­re vie­lä pai­naa pääl­le niin ei ole ihme, jos pie­nen ihmi­sen pää menee hie­man pyö­räl­le.

Jos vie­lä tar­kas­te­lem­me samaan sys­syyn suo­ma­lais­ten ter­vey­den­ti­laa, voi­si hätäi­sem­pi jo ruve­ta miet­ti­mään, että jos­sain mät­tää pahas­ti. Kun noin 700 000 syö masen­nus­lääk­kei­tä ja dia­be­tes on lisään­ty­nyt vii­mei­sen rei­lun kym­me­nen vuo­den aika­na n. 90% voi­si nyky­päi­vän kehi­tyk­sen sekä lää­ke­tie­teen “edis­ty­nei­syy­den” valos­sa tämä herät­tää outo­ja aja­tus­ket­ju­ja. Jot­kut ovat jopa väit­tä­neet, että Suo­ma­lai­set ovat maa­il­man sai­rain­ta kan­saa. Mik­si näin on? Meil­lä on puh­das luon­to ja puh­taat vedet. Luu­li­si, että mekin oli­sim­me mel­ko puh­tai­ta ja ter­vei­tä. Voi­si­ko tämä ainai­nen ter­veys­ky­sy­mys olla­kin hyvin pal­jon simp­pe­lim­pää, kun me ehkä osaam­me aja­tel­la­kaan?

Itsel­lä­ni tapah­tui sel­keä muu­tos sai­raus­päi­vien kato­na sekä vireys­ta­sois­sa, kun aloi­tin puh­dis­ta­maan sekä luon­nol­lis­ta­maan ravin­toa­ni. Suu­rin osa vai­vois­ta (minul­la oli aina perus­fluns­sat, kroo­ni­nen näräs­tys sekä ainai­set nis­ka – ja har­tia­ki­vut), kato­si jät­tä­mäl­lä nopeat hii­la­rit sekä suu­rim­man osan kei­no­te­koi­sis­ta lisä­ai­neis­ta pois lau­ta­sel­ta.

Olin aluk­si hyvin häm­mäs­ty­nyt, sil­lä olin kuvi­tel­lut sai­rau­det osak­si minä­ku­vaa­ni ja niin kut­sut­tua nor­maa­lia arkea. Mik­si näis­tä ei kukaan puhu­nut medias­sa eikä kou­luis­sa? Kun vie­lä lisä­sin ravin­to­ket­juu­ni läh­de­ve­den, olin vii­meis­tään vakuut­tu­nut sii­tä, että ravin­to­va­lin­noil­lam­me on suo­ra yhteys hyvin­voin­tiim­me.

Myös nykyi­set tut­ki­muk­set tuke­vat tätä väi­tet­tä. Ihmi­sen keho uusiu­tuu noin seit­se­mäs­sä vuo­des­sa koko­naan vii­meis­tä luu­ydin­mo­le­kyy­liä myö­ten! Samaan aikaan toi­saal­la ker­ro­taan, että perus­ei­nes­mus­sut­ta­ja saa vuo­des­sa kehoon­sa usei­ta kilo­ja lisä­ai­nei­ta, ras­kas­me­tal­le­ja, muo­via ja mitä kaik­kea! Ehkä van­ha sanon­ta ”Olet mitä syöt” ei sit­ten­kään ole siel­tä tyh­mim­mäs­tä pääs­tä.

Kun tähän vie­lä maus­teek­si muis­taa, että iso­van­hem­mil­lam­me ei juu­ri ollut aller­gioi­ta, en aina­kaan itse pääs­syt kuin yhteen lop­pu­tu­lok­seen. Olem­me osa maa­pal­lon luon­nol­lis­ta eko­sys­tee­miä, joten ravin­tom­me kuu­lui­si olla myös mah­dol­li­sim­man luon­nol­lis­ta. Ja nyt kun tuo­ta oival­lus­ta näin jäl­ki­kä­teen ajat­te­lee, ihmet­te­len kovas­ti, miten se ei ollut jo aiem­min tul­lut minul­le mie­leen!

Luon­non­mu­kai­ses­ta ravin­nos­ta ja vihan­nek­sis­ta saam­me ter­vees­tä maas­ta suo­raan kas­viin siir­ty­nei­tä mine­raa­le­ja sekä hive­nai­nei­ta, jot­ka ovat kehom­me luon­nol­li­sia raken­nus­pa­li­koi­ta. Toi­ses­sa vaih­toeh­dos­sa, vaik­ka vihan­nek­sia naut­ti­sim­me­kin, ne saat­ta­vat olla kas­va­tet­tu jos­sa­kin altaas­sa ja lähes pel­käs­tään eri­lais­ten lan­noit­tei­den ja kemi­kaa­lien tur­vin. Näis­tä raken­nus­pa­li­kois­ta muo­dos­tuu se kivan­nä­köi­nen vihan­nes kui­ten­kin, jon­ka sisäl­tö on puh­das nol­la. Ellei jopa pak­ka­sen puo­lel­la.

Mei­dän pitäi­si suo­sia luo­mua ja lähi­ruo­kaa. Uskon, että lähi­ruo­ka on mones­ta­kin syys­tä meil­le hyväk­si. Se tukee pien­ti­lal­li­sia, joil­la on huo­mat­ta­vas­ti parem­mat arvot, kuin suu­ril­la kor­po­raa­tioil­la. Kun olem­me syn­ty­neet tän­ne Suo­meen, niin uskon, että myös meil­le paras ravin­to tulee tääl­tä. Lähel­tä.

Koti­maan voi­ma­ruo­at kun­ni­aan

Meil­tä löy­tyy koti­maas­tam­me val­tai­sat mää­rät eri­lai­sia ”super­foo­de­ja”,  jot­ka ovat olleet vii­me aikoi­na kovas­ti esil­lä. Monia super­ruo­kia voi käy­dä ihan itse pik­ku kätö­sil­lään poi­mi­mas­ta ilmai­sek­si luon­nos­ta. Mar­jo­jen ja sie­nien lisäk­si luon­nos­ta löy­tyy pal­jon eri­lai­sia yrt­te­jä ja jopa salaat­tiai­nek­sia. Ja näi­den veli­kul­tien ravin­to­si­säl­tö onkin sit­ten hie­man eri­luok­kaa, kuin kau­pan­hyl­lyl­tä nou­kit­taes­sa. Nii­tä kut­su­taan myös vil­li­ruo­ak­si ja lipu­tan sen puo­les­ta vah­vas­ti! Kai­ken lisäk­si met­säs­sä ja luon­nos­sa liik­ku­mi­nen on yksi par­hai­ta tera­pia­muo­to­ja mitä tun­ne­taan.

Suo­sit­te­len pien­tä ravin­non laa­dun ja sisäl­lön tsek­kaus­ta uusin sil­min. Voi­sin­ko kor­va­ta esi­mer­kik­si val­kais­tun suo­lan jol­lain moni­puo­li­sem­min mine­raa­le­ja sisäl­tä­väl­lä? Pie­nil­lä aske­lil­la muu­tok­ses­ta tulee pal­jon hel­pom­pi ja kivem­pi mat­ka. Ja kun olo para­nee, alkaa päi­vi­tys saa­da aivan uusi puo­lia!

Puh­tail­la ja ravin­ne­pi­toi­sil­la tuot­teil­la tulee vat­sa täy­teen vähem­mäs­tä­kin ja ne maut – niis­tä ei täs­sä edes ker­kiä kir­joit­ta­maan! Syö­mi­ses­tä tulee tie­tois­ta ja kii­tol­li­suus ja elä­män­laa­tu para­nee yhä enem­män.

Haluai­sin tähän lopuk­si vie­lä jakaa yhden koke­muk­se­ni minul­le hyvin tär­keäs­tä pai­kas­ta eli Lapis­ta, sil­lä se mie­les­tä­ni klousaa kivas­ti tämän tari­nan. Istuim­me pari vuot­ta sit­ten kodas­sa täh­tien syt­tyes­sä ystä­vä­ni kans­sa tal­vi­sen Kal­doai­vin erä­maan sylei­lys­sä. Nuo­tiol­la val­mis­tui itse­pyy­det­tyä rie­kon­rin­taa vois­sa, maus­tei­na vain hie­man suo­laa ja tim­ja­mia. Poro­tok­ka lai­dun­si hämär­ty­väs­sä illas­sa vie­rei­sen jär­ven jääl­lä.

Maku, sen rik­kaus ja tun­nel­ma oli pää­tä­hui­maa­va koke­mus! Tulen loi­mus­sa poron­tal­joil­la koin suur­ta kii­tol­li­suut­ta.

Elä­mä on ihmei­tä täyn­nä. Teh­dään sii­tä vie­lä ihmeel­li­sem­pää!

kota_2

“Ainoa tie­don läh­de on koke­mus.” ~ Albert Eins­tein

Kir­joit­ta­ja Tuo­mas Kytö­mä­ki on ohjaa­ja, tuot­ta­ja ja luen­noit­si­ja.
Yhtey­de­no­tot: tuomas.kytomaki@gmail.com