Hip­pi­hör­höi­lyä vai kovan luo­kan ren­tou­tu­mis­ta? Iki­met­sän joo­ga yhdis­tää tuhan­sia vuo­sia van­haa joo­ga­pe­rin­net­tä luon­non ikiai­kai­siin vai­ku­tuk­siin.  Kevään kir­peä ilma puhal­si kas­voil­le Haik­koon met­sän reu­nal­la. Kor­keat kuuset kei­nui­vat tuu­les­sa ja vih­reä sam­mal tun­tui peh­meäl­tä jal­ko­jen alla. Olin tul­lut tes­taa­maan Iki­met­sän joo­gaa. Oli­han sitä pak­ko tes­ta­ta, sen ver­ran mie­len­kiin­toi­nen kon­sep­ti kysees­sä! Edes­sä oli­si tasa­pai­noi­lua luon­non epä­ta­sai­ses­sa maas­tos­sa ja met­sän rau­has­ta naut­ti­mis­ta. Kes­kel­lä met­sää levi­tim­me joo­ga­mat­tom­me kal­liol­le, rii­suim­me ken­käm­me ja puim­me vil­la­su­kat jal­koi­hin. Vähän mie­ti­tyt­ti, mitä ohi­juok­se­vat lenk­kei­li­jät miet­ti­vät, kun pyl­lis­te­li­sim­me matoil­lam­me. Pää­tin kes­kit­tyä lin­nun­lau­luun. Alkoi Iki­met­sän joo­ga.

Iki­met­sän joo­ga syn­tyi omis­ta koke­muk­sis­ta

Tuo­maa­la tree­na­si muu­ta­ma vuo­si sit­ten Haik­koon met­sis­sä ja koki luon­non vah­vis­ta­van sekä joo­gan ren­tout­ta­via vai­ku­tuk­sia että urhei­lusuo­ri­tuk­sis­ta palau­tu­mis­ta. Myös fluns­sa para­ni nopeam­min. Tuo­maa­la halusi jakaa koke­man­sa mui­den­kin kans­sa. Syn­tyi Iki­met­sän joo­ga. – Luon­to vai­kut­taa mei­hin kaik­kiin. Jo kym­me­nen minuut­tia riit­tää las­ke­maan stressihormonitasoa.Ikimetsän joo­gas­sa ihmi­nen pää­see nopeas­ti irti ora­van­pyö­räs­tä ja ren­tou­tuu, Iki­met­sän joo­gan perus­ta­ja Anu Tuo­maa­la ker­too. – Näen asiak­kais­ta­ni välit­tö­miä fyy­si­siä vai­ku­tuk­sia, kuten kas­vo­jen väri kir­kas­tu­mis­ta, har­tioi­den asen­non putoa­mis­ta ren­nok­si ja koko ole­muk­ses­ta huo­ku­vaa kii­tol­lis­ta oloa luon­to­ko­ke­muk­sen äärel­lä. Luon­nos­sa rau­hoit­tui nopeam­min ja koko­nais­val­tai­sem­min kuin sisä­ti­lois­sa.

Iki­met­sän joo­ga – toi­mi­ko se?

90 minuu­tin maas­tos­sa tasa­pai­noi­lun jäl­keen heit­täy­dyim­me joo­ga­ma­tol­le makuul­le. Alkoi tul­la kyl­mä, mut­ta onnek­si Tuo­maa­la oli kehot­ta­nut kaik­kia otta­maan vil­tin mukaan­sa. Olo oli todel­la ren­tou­tu­nut! Lin­nut tun­tui­vat lau­la­van kovem­paa ja koko met­sä näyt­ti kir­kas­tu­neen. Osa osal­lis­tu­jis­ta oli omis­sa maa­il­mois­saan, osa alkoi jutel­la kes­ke­nään rau­hal­li­ses­ti. Pal­jon rau­hal­li­sem­min kuin saa­pues­sam­me. Kyl­lä Iki­met­sän joo­ga todis­te­tus­ti toi­mi! Mie­tin, mik­sei ihmi­siä tuo­da useam­min luon­toon liik­ku­maan. Onhan se ihan eri asia tree­na­ta sisäl­lä ilmas­toin­nin huris­tes­sa — tai mikä pahin­ta, kun­to­sa­lis­sa koli­nan ja musii­kin kai­kues­sa taus­tal­la. Tääl­lä luon­to antoi mie­let­tö­mät puit­teet ja ääni­mai­se­man, kai­ken kruu­na­si vie­lä rai­kas ilma. Voin ehdot­to­mas­ti suo­si­tel­la! Lue lisää: www.ikimetsanjooga.fi