Artik­ke­li­sar­ja, artik­ke­li 1/2

Mil­tä nuo­rel­le urhei­lul­li­sel­le ja musi­kaa­li­sel­le mie­hel­le tun­tuu kuul­la, ettei hän enää koh­ta pys­tyi­si pelaa­maan ten­nis­tä ja soit­ta­maan kita­raa? Pahim­mas­sa tapauk­ses­sa hänel­lä oli­si enää muu­ta­ma vuo­si toi­min­ta­ky­kyis­tä elä­mää jäl­jel­lä. Olli Pos­ti on alle pari­kymp­pi­se­nä koke­nut tähän liit­ty­vät epä­toi­von tun­teet, pelon ja ahdis­tuk­sen. Hän kui­ten­kin päät­ti olla anta­mat­ta perik­si ongel­mia aiheut­ta­val­le tau­dil­le ja ottaa vas­tuun omas­ta ter­vey­des­tään ja hyvin­voin­nis­taan. Ollin tari­na on kieh­to­va ja se on ins­pi­roi­nut tuhan­sia ihmi­siä aloit­ta­maan uuden ter­veem­män elä­män.

Tapa­sin Ollin sat­tu­mal­ta täl­lä vii­kol­la. Koh­taa­mi­ses­ta ei men­nyt mon­taa het­keä kun istut­tiin aurin­koi­sil­la kal­lioil­la ja minä naput­te­lin läp­pä­ril­le Ollin sano­ja. Täs­sä Ollin ker­to­ma­na, ter­veh­ty­mis­pol­kun­sa ensim­mäi­nen vai­he.

Pela­sin nuo­re­na ten­nis­tä  junio­ri­sar­jas­sa ja pär­jä­sin hyvin. Junio­ri­sar­jan SM-mita­lei­ta oli tul­lut jo useam­pi. Kevääl­lä 2002 tapah­tui jotain ja ten­nis­pal­lot rupe­si­vat len­tä­mään aivan mihin sat­tuu.  Kita­ran­soit­to­kaan ei enää onnis­tu­nut.  Äiti­ni joka on lää­kä­ri oli vii­ti­sen vuot­ta aiem­min sai­ras­tu­nut MS-tau­tiin jon­ka takia alet­tiin epäil­lä, että se oli­si myös minun oirei­de­ni taka­na. Sain lähet­teen sel­käy­din­näyt­tee­seen ja aivo­ku­vauk­siin jos­sa todet­tiin, että MS-tau­tiin tyy­pil­li­set muu­tok­set näkyi­vät. Sain esi­diag­noo­sin MS-tau­dis­ta. Val­lit­se­vat tun­teet sii­nä tilan­tees­sa oli­vat epä­toi­vo ja kau­hu mut­ta saman­ai­kai­ses­ti tie­tyn­lai­nen vapau­tus elä­män pai­neis­ta.

MS-tau­ti on lyhen­ne sanas­ta mul­tip­pe­liskle­roo­si. Kysees­sä on kes­kus­her­mos­ton sai­raus joka vai­kut­taa lii­kun­ta- ja toi­min­ta­ky­kyyn. MS-tau­dis­sa eli­mis­tö hyök­kää omia kudok­si­aan vas­taan.

Lähi­pii­ri patis­ti minua kovas­ti aloit­ta­maan lää­ki­tyk­sen. Minul­le sanot­tiin kui­ten­kin suo­raan, ettei lääk­keen tehoa­mi­ses­ta oirei­siin ole mitään takei­ta, ja tau­tia se ei paran­na. Minun kor­vis­sa­ni se kuu­los­ti täy­sin jär­jet­tö­mäl­tä, että rupe­ai­sin pii­kit­tä­mään itsee­ni lää­ket­tä joka ei edes teo­rias­sa voi paran­taa itse tau­tia. Minä halusin paran­tua.

Alku­jär­ky­tyk­sen laan­nut­ta rupe­sin ajat­te­le­maan, että jos minul­la mah­dol­li­ses­ti on vain muu­ta­ma vuo­si toi­min­ta­ky­kyis­tä elä­mää jäl­jel­lä, niin mik­si en naut­ti­si sii­tä kun­nol­la, sen sijaan, että olen koto­na masen­tu­nee­na. Pää­tin käyt­tää kaik­ki sääs­tö­ni Thai­maan­len­toon ja mat­kus­tin sin­ne.

Siel­lä tein nopeas­ti muu­ta­man havain­non. Elä­mä­ni Thai­maas­sa oli ren­toa ja ren­tou­tu­mi­sen myö­tä MS-tau­din oireet tun­tui­vat hel­pot­tu­van. Olin myös pit­kään kär­si­nyt ast­mas­ta ja lääk­kei­den loput­tua oli todel­la herät­tä­vää huo­ma­ta, etten tar­vin­nut­kaan nii­tä enää. Ensin ajat­te­lin sen joh­tu­van eri­lai­ses­ta ilman­laa­dus­ta, mut­ta myö­hem­min ymmä­rin, että pro­ses­soi­dun ruo­an pois­jää­mi­nen var­mas­ti vai­kut­ti asi­aan. Thai­maas­sa ei ollut tar­jol­la pro­ses­soi­tua mai­toa, veh­nää tai val­kois­ta soke­ria sii­nä mää­rin kuin koto­na. Havah­duin sii­hen tosia­si­aan, että huo­mat­ta­van suu­ri osa syö­mäs­tä­ni ruo­as­ta oli aiem­min koos­tu­nut juu­ri näis­tä ainek­sis­ta.

Pala­sin kotiin Suo­meen nel­jän kuu­kau­den kulut­tua ja olo muut­tui pik­ku­hil­jaa taas huo­nom­mak­si. Lopul­ta olin aika huo­nos­sa kun­nos­sa mut­ta vii­mei­sel­lä epä­toi­von vim­mal­la menin lähei­seen net­ti­kah­vi­laan ja rupe­sin etsi­mään netis­tä tie­toa tau­din paran­ta­mi­sek­si. Ajat­te­lin, että jon­kun­han on pak­ko tie­tää täs­tä jotain. Kes­ti aina­kin kuu­kausi ennen­kuin löy­sin yhtään mitään. Sit­ten rupe­si löy­ty­mään pie­niä joh­to­lan­ko­ja, yhdes­sä artik­ke­lis­sa oli mai­nin­ta tut­ki­muk­ses­ta joka sivuut­ti aihet­ta. Tör­mä­sin tie­toon d‑vitamiinin mah­dol­li­ses­ta vai­ku­tuk­ses­ta. Pian löy­sin myös mai­nin­nan kur­ku­man ja kala­öl­jyn tuleh­dus­ta alen­ta­vas­ta vai­ku­tuk­ses­ta.

Tie­sin jo, ettei minun kan­nat­ta­nut juo­da vähä­ras­vais­ta mai­toa tai syö­dä veh­nää ja soke­ria. Näil­lä muu­tok­sil­la olin hel­pos­ti saa­nut ast­man kuriin mut­ta MS-tau­ti ei ollut yhtä help­po. Tie­sin kui­ten­kin jo hie­man sii­tä mitä ruo­kia minun kan­nat­tai­si vält­tää ja mitä lisä­tä ruo­ka­va­lioon,  jot­ta olo­ni paran­tui­si. Piden­sin pik­ku­hil­jaa molem­pia lis­to­ja ja pian sekä väl­tet­tä­vien, että lisät­tä­vien ruo­kien lis­tat oli­vat hyvin pit­kiä. Tämä ei tie­ten­kään ollut kovin käy­tön­nöl­lis­tä, mut­ta onnek­si sain mel­ko nopeas­ti asi­aan liit­ty­vän oival­luk­sen.

Huo­ma­sin, että väl­tet­tä­vien lis­tal­la oli pel­käs­tään kei­no­te­koi­sia elin­tar­vik­kei­ta ja lisät­tä­vien ruo­kien lis­tal­la oli luon­nol­li­sia raa­ka-ainei­ta. Näin pys­tyin koko­naan skip­paa­maan lis­tat ja käyt­tä­mään ainoas­taan tätä muis­ti­sään­töä ohje­nuo­ra­na. Jat­koin täl­lä lin­jal­la ja etsin myös arvos­ta­mie­ni asian­tun­ti­joi­den lausun­nois­ta yhte­ne­väi­syyk­siäsen sijaan että oli­sin kiin­nit­tä­nyt huo­mio­ta ris­ti­rii­toi­hin. 

 JOKAI­NEN tun­tui ole­van yhtä miel­tä seu­raa­vis­ta asiois­ta:

 ‑vähen­nä val­ko­so­ke­rin käyt­töä

-älä juo pro­ses­soi­tua, ras­va­ton­ta mai­toa

-älä syö kai­kis­ta pros­ses­soi­duim­pia vil­jo­ja, kuten veh­nää

-älä syö kei­no­ras­vo­ja

Tajusin, kuin­ka tär­kei­tä nämä perus­pa­li­kat on, ja että näil­lä taval­li­nen ihmi­nen pär­jää erit­täin pit­käl­le. Itsel­lä­ni oli pal­jon ter­vey­son­gel­mia,  joten minun tapauk­ses­sa­ni tar­vit­tiin vie­lä hie­man lisää pereh­ty­mis­tä aihee­seen ennen­kuin voin­ti­ni oli opti­maa­li.

Näi­den muu­tos­ten myö­tä Ollin kiin­nos­tus ruo­an vai­ku­tuk­ses­ta ihmi­sen hyvin­voin­tiin herä­si kun­nol­la. Tulok­set oli­vat hänen omas­sa elä­mäs­sä olleet niin mer­kit­tä­viä, ettei hän voi­nut olla välit­tä­mäs­tä niis­tä. Monet Ollin havait­se­mis­ta asiois­ta soti­vat pal­jon hänen aiem­paa usko­mus­jär­jes­tel­mää vas­taan.

Äiti­ni oli lää­kä­ri ja hyvin ter­veys­tie­toi­nen, joten hän oli vah­vas­ti sitä miel­tä, että hyvin vähä­ras­vai­nen ja pää­asias­sa täy­sin ravin­ne­tyh­jis­tä tärk­ke­lyk­sen ja mui­den höt­tö­hii­la­rei­den läh­teis­tä koos­tu­va ruo­ka on ter­veel­li­sin­tä ruo­ka. Meil­lä syö­tiin sil­loi­sen viral­li­sen tie­don mukaan todell­la ter­veel­li­ses­ti. Jos­kus poik­keus­ta­pauk­sis­sa isä saat­toi vie­dä mei­dät Koti­pizzaan. Itsel­lä­ni oli lap­se­na paha ras­va­kam­mo ja en esi­mer­kik­si mis­sään nimes­sä voi­nut juo­da mai­toa jos­sa oli ras­vaa. Muis­tan miten ker­ran itku kur­kus­sa seli­tin kave­rin van­hem­mil­le etten pys­ty juo­maan hei­dän tar­joa­maa kaa­kao­ta, kos­ka se ei ollut teh­ty ras­vat­to­maan mai­toon.

Ollin tapauk­ses­sa, tar­vit­tiin iso­ja ruo­ka­va­lio- ja elä­män­muu­tok­sia ennen­kuin hän koki voi­van­sa todel­la hyvin. Tari­na näis­tä aske­leis­ta jat­kuu artik­ke­lin seu­raa­vas­sa osas­sa joka jul­kais­taan myö­hem­min täl­lä vii­kol­la.